Josefina Nissilä SDP

Pääsin kirjoittamaan Demarinuorten vierasblogiin pelastajapulasta. Tässä vielä juttu myös tänne miun blogin puolelle, jos et oo jo käynyt Demarinuorten sivuilta lukemassa 😊 Suomea uhkaa pelastajapula, joka voi pahimmillaan johtaa tilanteeseen, jossa apu ei saavu ajoissa paikalle. Pelastustoimessa on tapahtunut viime vuosina radikaaleja muutoksia, muun muassa varallaolojärjestelmän purkaantuessa, jotka ovat kiihdyttäneet alan ongelmia. On arvioitu, että vuoteen 2030 mennessä Suomi tarvitsee jopa 2500 uutta pelastajaa, mutta uusia pelastajia valmistuu sisäministeriön mukaan esimerkiksi tänä vuonna arviolta vain noin 129. Mitä sitten pelastajapulalle voidaan tehdä? Ensiarvoisen tärkeää on huolehtia kaikista jo nyt alalla työskentelevistä pelastajista mahdollisimman hyvin. Meillä on paljon alueita, joilla palkkaus on hävettävällä tasolla, pelastuslaitoksien sisällä on johtamisongelmia ja työhyvinvointi on äärimmäisen heikkoa. Pelastajien kanssa tulee tehdä urasuunnitelma pahan päivän va

Pelastustoimi koostuu pelastusalan ammattilaisista ja sopimuspalokuntalaisista. Vuonna 2018 hälytyskelpoisten sopimuspalokuntalaisten määrä Suomessa oli noin 15 000 ja päätoimisia pelastajia on noin 4 000 henkilöä. Sopimuspalokunnat huolehtivat keskeisesti erityisesti harvaan asutun Suomen pelastustoimesta. Suomen pinta-alasta noin 90 % on aluetta, jossa pelastustoimen ensilähdön huolehtii sopimuspalokunta.  Sopimuspalokuntalaisten rooli Suomen pelastustoimen kannalta on siis hyvinkin merkittävä, etenkin juuri harvaan asutuilla alueilla. Oman näkemykseni mukaan juuri harvaan asutuilla alueilla ongelmana on etenkin uusien sopimuspalokuntalaisten saaminen mukaan toimintaa, nuorten muuttaessa kaupunkeihin töiden ja opiskeluiden perässä.  Pelastustoimessa on tapahtunut viime vuosina radikaaleja muutoksia, muun muassa varallaolojärjestelmän purkaantuessa, joka on osaltaan kiihdyttänyt ongelmaa. Etenkin juuri harvaan asutuilla alueilla varallaolojärjestelmän lopettaminen oli kova isku pelas