Mitkä ihmeen sopimuspalokuntalaiset?

Pelastustoimi koostuu pelastusalan ammattilaisista ja sopimuspalokuntalaisista. Vuonna 2018 hälytyskelpoisten sopimuspalokuntalaisten määrä Suomessa oli noin 15 000 ja päätoimisia pelastajia on noin 4 000 henkilöä. Sopimuspalokunnat huolehtivat keskeisesti erityisesti harvaan asutun Suomen pelastustoimesta. Suomen pinta-alasta noin 90 % on aluetta, jossa pelastustoimen ensilähdön huolehtii sopimuspalokunta. 

Sopimuspalokuntalaisten rooli Suomen pelastustoimen kannalta on siis hyvinkin merkittävä, etenkin juuri harvaan asutuilla alueilla. Oman näkemykseni mukaan juuri harvaan asutuilla alueilla ongelmana on etenkin uusien sopimuspalokuntalaisten saaminen mukaan toimintaa, nuorten muuttaessa kaupunkeihin töiden ja opiskeluiden perässä. 

Pelastustoimessa on tapahtunut viime vuosina radikaaleja muutoksia, muun muassa varallaolojärjestelmän purkaantuessa, joka on osaltaan kiihdyttänyt ongelmaa. Etenkin juuri harvaan asutuilla alueilla varallaolojärjestelmän lopettaminen oli kova isku pelastustoimen valmiuden takaamiselle.

 

Maaseudulla sopimuspalokunta on usein myös ensihoidon apuna vakavasti sairastuneen tai loukkaantuneen ihmisen hoidossa ja korvaamaton apu esimerkiksi elvytystilanteessa. Sopimuspalokunta saattaa tavoittaa vakavasti sairastuneen tai loukkaantuneen ihmisen ensimmäisenä ja pystyy aloittamaan henkeä pelastavien ensiaputoimien antamisen ennen ensihoidon saapumista paikalle. 

Ensihoidolle toimiva ensivastejärjestelmä, eli pääasiassa sopimuspalokuntien lähteminen mukaan kiireellisille ensihoitotehtäville tietyissä tilanteissa, on äärettömän tärkeää. Toimiva ensivastejärjestelmä tarvitsee kuitenkin motivoituneet sopimuspalokuntalaiset sekä toimivan ja laadukkaan koulutusjärjestelmän sekä kaluston.

 

Kuka meidät maalaiset sitten pelastaa jatkossa? Asiaa on pohdittu paljon ja joissain paikoissa on päädytty kokeilemaan ensihoidon ja pelastustoimen yhteisiä hybridiyksiköitä, joissa siis ensihoito ja pelastustoimi liikkuvat yhdessä. Omakohtainen kokemukseni kotipaikkakunnallani tehdystä hybridiyksikkö kokeilusta oli todella huono, mutta olen myös kuullut, että jossain on onnistuttukin. 

Yksi ihminen hybridiyksikössä ei kuitenkaan sadetta tee, joten perusta on oltava kunnossa. Sopimuspalokuntatoimintaa tulee kehittää entistä houkuttelevammaksi ja tässä työssä tulee tehdä yhteistyötä esimerkiksi Suomen sopimuspalokuntien liiton kanssa, joka on työtä jo ansiokkaasti tehnyt. Ammattimainen sopimuspalokuntatoiminta houkuttelee varmasti enemmän aktiivisia jäseniä kuin latoliiterimeininki, joten viestintä, imago ja resurssitekijät ovat myös osa pidempiaikaista rekrytointia. Pelastustoimen ja sitä kautta sopimuspalokuntien rahoituksesta tulee huolehtia tulevan hyvinvointialueuudistuksen myötä, pelastustoimi ei saa unohtua soten varjoon.

Kirjoittaja on koulutukseltaan Ensihoitaja - Sairaanhoitaja AMK ja lähihoitaja (ensihoidon ko.) sekä melkein valmis Insinööri AMK (Palopäällystön koulutusohjelma). 

Kirjoittajalla on työkokemusta sekä ensihoidosta että pelastustoiminnasta ja 18-vuoden sopimuspalokuntatausta vuosilta 2000-2018.

Kirjoittaja on ehdolla aluevaaleissa Etelä-Karjalassa.