Rautjärven kunnanvaltuustossa 7.1.2025 kuultiin kunnallisneuvos Tuure Westisen kirjoittama runo, jonka nimi on Minä, minä, minä. Runo istui tuohon kokoukseen täydellisesti. Valitettavasti se kuvaa mielestäni myös hyvin tämän hetken maailmaa.
Hyvinä aikoina on ”varaa” riidellä
vängätä vastaan
kuka on oikeassa
kuka väärässä
kuka on syyllinen
kenen on vika
kuka keksi ensin
kuka sanoi ensin
kuka kuuntelee
kukaan ei kuuntele
kuka kuulee
kuka kuulee väärin
väärin haluaa ymmärtää
ihmekös tuo
kun aina väärin päättävät
aina väärin tekevät
itse olisin
oikein tehnyt!
-Tuure Westinen
![]() |
Kenen oli lelu? Kuka leikki sillä ensin? (Kuva: Pxhere) |
Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista,
mutta viime vuosina moni on varmasti pannut merkille, miten kansanedustajien,
kunnanvaltuutettujen ja muiden poliitikkojen käytös on muuttunut. Yhä useammin
nähdään tilanteita, joissa populistiset väitteet ja henkilökohtaiset
hyökkäykset vievät tilaa asialliselta keskustelulta. Tämä on huolestuttava
suunta, sillä päätöksenteko ei voi perustua heittoihin, joiden tarkoituksena on
mahdollisesti vain kerätä huomiota ja ääniä tulevissa vaaleissa.
Mielestäni poliitikkojen
käyttäytymisen tulisi olla esimerkillistä, koska heidän toimensa heijastuvat
koko yhteiskuntaan. On vaikeaa ymmärtää kuinka aikuiset ihmiset voivat samaan
aikaan tuomita koulukiusaamisen ja kuitenkin syyllistyä itse toisten
kiusaamiseen ja haukkumiseen erityisesti sosiaalisessa mediassa. Tämä ristiriitainen
käytös lähettää hämmentävän viestin – miten voimme odottaa nuorten oppivan
kunnioittamaan toisiaan, jos aikuiset eivät noudata samoja periaatteita?
Poliitikot, kuinka käyttäydymme?
Kun kokoushuoneista kantautuu ovien paiskintaa,
syyttelyä, vähättelyä tai jopa suoranaista huutamista, se heikentää ihmisten
luottamusta demokratiaan. Pahimmillaan tällainen ilmapiiri estää rakentavan
vuoropuhelun ja vie huomiota pois varsinaisista ongelmista. On myös surullista
nähdä, miten populismilla ratsastetaan oman vaalityön edistämiseksi, vaikka
yhteinen etu jäisi taka-alalle.
Vaaleissa olen aina itse pyrkinyt noudattamaan
periaatetta, että omien hyvien puolien ja ajatusten esiin tuominen on täysin
sallittua, mutta muiden haukkuminen ja mustamaalaaminen ei kuulu peliin. Uskon,
että asiallinen keskustelu on avain rakentaviin ratkaisuihin, ei loukkaava
toisten väheksyminen. Silti nykyisin tuntuu, että tämä ajatus ei ole
itsestäänselvyys, sillä näemme yhä useammin henkilöiden arvostelua ja henkilökohtaista
hyökkäilyä, mikä vie huomiota pois olennaisista asioista.
Meidän kaikkien,
äänestäjistä poliitikkoihin, on syytä pysähtyä miettimään, mitä tällainen
käytös pitkällä tähtäimellä aiheuttaa. Onko tämä se suunta, johon haluamme
politiikan kehittyvän? Entä miten voimme varmistaa, että politiikka pysyy
kunnioittavana ja vastuullisena – sellaisena, jossa päätökset perustuvat
asiantuntemukseen ja todellisiin tarpeisiin?
Kommentit
Lähetä kommentti