Siirry pääsisältöön

Minä, minä, minä

Rautjärven kunnanvaltuustossa 7.1.2025 kuultiin kunnallisneuvos Tuure Westisen kirjoittama runo, jonka nimi on Minä, minä, minä. Runo istui tuohon kokoukseen täydellisesti. Valitettavasti se kuvaa mielestäni myös hyvin tämän hetken maailmaa.


Minä, minä, minä
 
Hyvinä aikoina on ”varaa” riidellä
vängätä vastaan
 
kuka on oikeassa
kuka väärässä
 
kuka on syyllinen
kenen on vika
 
kuka keksi ensin
kuka sanoi ensin
 
kuka kuuntelee
kukaan ei kuuntele
 
kuka kuulee
kuka kuulee väärin
väärin haluaa ymmärtää
 
ihmekös tuo
kun aina väärin päättävät
aina väärin tekevät
 
itse olisin
oikein tehnyt!

 -Tuure Westinen

Kenen oli lelu? Kuka leikki sillä ensin? (Kuva: Pxhere)

 

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, mutta viime vuosina moni on varmasti pannut merkille, miten kansanedustajien, kunnanvaltuutettujen ja muiden poliitikkojen käytös on muuttunut. Yhä useammin nähdään tilanteita, joissa populistiset väitteet ja henkilökohtaiset hyökkäykset vievät tilaa asialliselta keskustelulta. Tämä on huolestuttava suunta, sillä päätöksenteko ei voi perustua heittoihin, joiden tarkoituksena on mahdollisesti vain kerätä huomiota ja ääniä tulevissa vaaleissa.

 

Mielestäni poliitikkojen käyttäytymisen tulisi olla esimerkillistä, koska heidän toimensa heijastuvat koko yhteiskuntaan. On vaikeaa ymmärtää kuinka aikuiset ihmiset voivat samaan aikaan tuomita koulukiusaamisen ja kuitenkin syyllistyä itse toisten kiusaamiseen ja haukkumiseen erityisesti sosiaalisessa mediassa. Tämä ristiriitainen käytös lähettää hämmentävän viestin – miten voimme odottaa nuorten oppivan kunnioittamaan toisiaan, jos aikuiset eivät noudata samoja periaatteita?

 


Poliitikot, kuinka käyttäydymme?


Kun kokoushuoneista kantautuu ovien paiskintaa, syyttelyä, vähättelyä tai jopa suoranaista huutamista, se heikentää ihmisten luottamusta demokratiaan. Pahimmillaan tällainen ilmapiiri estää rakentavan vuoropuhelun ja vie huomiota pois varsinaisista ongelmista. On myös surullista nähdä, miten populismilla ratsastetaan oman vaalityön edistämiseksi, vaikka yhteinen etu jäisi taka-alalle.

 

Vaaleissa olen aina itse pyrkinyt noudattamaan periaatetta, että omien hyvien puolien ja ajatusten esiin tuominen on täysin sallittua, mutta muiden haukkuminen ja mustamaalaaminen ei kuulu peliin. Uskon, että asiallinen keskustelu on avain rakentaviin ratkaisuihin, ei loukkaava toisten väheksyminen. Silti nykyisin tuntuu, että tämä ajatus ei ole itsestäänselvyys, sillä näemme yhä useammin henkilöiden arvostelua ja henkilökohtaista hyökkäilyä, mikä vie huomiota pois olennaisista asioista.

 

Meidän kaikkien, äänestäjistä poliitikkoihin, on syytä pysähtyä miettimään, mitä tällainen käytös pitkällä tähtäimellä aiheuttaa. Onko tämä se suunta, johon haluamme politiikan kehittyvän? Entä miten voimme varmistaa, että politiikka pysyy kunnioittavana ja vastuullisena – sellaisena, jossa päätökset perustuvat asiantuntemukseen ja todellisiin tarpeisiin?

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuka voisi kellot seisauttaa ja tämän järjettömyyden pysäyttää?

  Hyvinvointialueet eivät toimineet täydellisellä rahoitusmallilla ensimmäisestä päivästä lähtien. Kaikki tiesivät sen. Jo hyvinvointialueiden suunnittelu- ja käynnistysvaiheessa asiantuntijat varoittivat, että rahoitusmalli on alimitoitettu ja että lopulta lasku tulee hoitohenkilöstölle, asiakkaille ja potilaille. Sen sijaan, että rahoitusmallia olisi tarkasteltu nopeasti uudelleen, päätettiin odottaa ja katsoa, mitä tapahtuu. Nyt me näemme, mitä tapahtuu. Näemme sen Etelä-Karjalassa, näemme sen Lapissa, näemme sen ympäri Suomea. Hoitajia irtisanotaan tilanteessa, jossa heistä on jo valmiiksi huutava pula. Perheiden, ikäihmisten, lasten ja sairastavien palvelut kapenevat. Turvallisuus horjuu — ei hoitohenkilöstön ja pelastajien takia, vaan siksi, ettei heitä ole enää riittävästi. Hallitus olisi voinut puuttua. Olisi pitänyt puuttua. On edelleen mahdollista puuttua — mutta aika ei ole meidän puolellamme. Tämä järjettömyys tulee pysäyttää nyt heti, aikaa ei ole enää odottaa. ...

Musta joulu saapuu Etelä-Karjalaan

Etelä-Karjala elää raskaita aikoja. Hyvinvointialueen YT-neuvottelut ovat päättyneet ja lopputulos koskettaa meitä kaikkia. Lokakuussa alkaneet neuvottelut olivat laajat, neuvotteluiden piirissä oli noin 5 500 henkilöä ja alkuperäinen vähennystarve oli peräti 565 henkilötyövuotta. Neuvottelujen aikana etsittiin kuumeisesti vaihtoehtoja, jotta irtisanomisia voitaisiin välttää. Henkilöstö osallistui aktiivisesti sopeutuskohteiden ideointiin ja heidän ehdotuksensa säästivät jopa 80 työpaikkaa. Silti lopputulos on raskas: enintään 317 vakituista virkaa ja tehtävää päättyy irtisanomisen kautta, lisäksi 81 tehtävää jätetään täyttämättä ja noin 140 määräaikaista työsuhdetta ei jatku ensi vuonna. Kokonaisuudessaan vakituinen henkilöstö vähenee jopa 7 prosenttia vuoden 2026 loppuun mennessä. Nämä eivät ole vain numeroita – nämä ovat ihmisiä, perheitä ja ammattilaisia, jotka ovat tehneet arvokasta työtä meidän kaikkien hyvinvoinnin eteen.    Miksi tähän jouduttiin? Taustalla o...

Itsenäisyyspäivän puhe 6.12.2025, Simpeleen kirkko

  Hyvät rautjärveläiset, arvoisat juhlavieraat, tänään me kokoonnumme yhteen juhlimaan Suomen itsenäisyyttä — maamme tärkeintä juhlapäivää. Täällä kirkossa, hiljaisuuden ja arvokkuuden keskellä, on hyvä pysähtyä sen äärelle, mitä itsenäisyys meille merkitsee.   Eilen sain olla puhumassa Rautjärven 6.-luokkalaisten itsenäisyyspäivän juhlassa. Kerroin heille ajatuksia, joita olin kerännyt eri-ikäisiltä lapsilta siitä, mitä sana Suomi heille merkitsee. Nuo lasten vastaukset olivat ihania ja osuvia: luonto, järvet, metsät, puhtaus, turvallisuus ja Suomen lippu. Pienet, mutta merkitykselliset sanat.   Kun lapsi sanoo, että Suomessa on hyvä ja turvallinen olla, se on viesti meille aikuisille: olemme onnistuneet rakentamaan maan, jossa lapsen mieli saa levätä ja jossa arki on turvattua. Se on suuri kiitos heiltä, jotka ovat eläneet ennen meitä — ja myös muistutus siitä, että vastuu jatkuu meillä.   Itsenäisyyspäivänä meidän on hyvä muistaa menneitä sukupolvi...