Siirry pääsisältöön

Hiitolanjoen hurmassa – eikä suotta

Hiitolanjoki hurmasi viikonloppuna tuhansia ihmisiä monella tavalla. Suuri kiitos Rautjärven kunnan työntekijöille, viranhaltijoille, yhdistyksille, yrityksille sekä kaikille tavalla tai toisella Hiitolanjoki Hurmaa -tapahtuman järjestelyissä mukana olleille upeasta tapahtumasta. Erityiskiitokset ansaitsevat tapahtumataikuri Kristiina Pervilä-Andersson ja kunnan elinvoimatiimi – olette kultaa!

 

Rautjärvellä järjestettiin myös perjantaina Onnistumisia Itä-Suomesta kutsuvierasseminaari, jossa esiteltiin Itä-Suomen padonpurkuhankkeita ja täytyy todeta, että tilaisuudessa sai hyvin ylpeästi olla rautjärveläinen, sillä Hiitolanjoki oli selkeästi mittavin hanke, joka on monessa suunnannäyttäjä. Seminaarista monelle mieleen jäi Kalevalasta tuttu sananlasku Vesi on vanhin voitehistakosken kuohu katsehista". Ihminen on vuosisatojen ajan lumoutunut koskista ja lumoutuu yhä.

 

Hiitolanjoki -projekti aloitettiin jo vuonna 1999, silloin kun itse olin vielä alakoulussa. Olen siis päässyt mukaan vasta ihan viime metreillä, kun yhteinen sävel on alkanut löytymään ja kuokkaa on oltu lyömässä vihdoin maahan. Hiitolanjoen ennallistaminen on osoitus pitkäjänteisestä ja periksiantamattomasta työstä luonnon eteen, jonka vaikutukset alkavat meille vasta hiljalleen konkretisoitua. Tulevat sukupolvet saavat ylpeästi olla Hiitolanjoen varrella kasvaneita.

 

Rautjärven kunta julkaisi viikonloppuna minielokuvan Kaikille vapaa Hiitolanjoki, joka on katsottavissa verkossa. En ole pystynyt katsomaan elokuvaa vielä kertaakaan liikuttumatta siitä kyyneliin. Elokuva esitettiin ensimmäisen kerran Onnistumisia Itä-Suomesta seminaarissa ja tuolla en ollut ainoa, jonka silmäkulma kostui, niin merkittävä teko Hiitolanjoen vapauttaminen on myös valtakunnallisella tasolla.

 

Elokuvasta jäi mieleeni erityisesti muutama pointti. Elokuvassa Noora Jylhä toteaa hyvin Hiitolanjoen alueen olevan kokonaisuus, joka luo mahdollisuuksia uhanalaisten kalakantojen elpymisen ohella myös lasten ja aikuisten turvalliselle retkeilylle ja virkistäytymiselle. Alueen luontoarvot ovat kuitenkin loppuelämän ja seuraavien sukupolvien asioita, toteaa elokuvassa Mari Elal. Etenkin Marin sanat saavat minut joka kerta kyyneliin, on todella tehty jotain merkityksellistä – asioita, jotka vaikuttavat tulevien sukupolvien elämään. En välttämättä itse tule näkemään edes kaikkea, osa luonnon muutoksista voi tapahtua vasta minun jälkeeni, mutta tiedän että suunta on oikea.

 

Kun on hyvää tahtoa, voidaan tehdä historiallisia tekoja. Hiitolanjoen ympärillä on ollut valtavasti hyvää tahtoa, joka on johtanut historiallisiin tekoihin. Kiitos siitä kaikille teille mukana olleille jokisotureille! Pertti Salolaista (ministeri, WWF Suomen perustaja ja kunniapuheenjohtaja) lainatakseni: ”Siitä on koko Suomi iloinen!”

 

 

Josefina Nissilä

Kunnanhallituksen puheenjohtaja

Rautjärven kunta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Minä, minä, minä

Rautjärven kunnanvaltuustossa 7.1.2025 kuultiin kunnallisneuvos Tuure Westisen kirjoittama runo, jonka nimi on Minä, minä, minä. Runo istui tuohon kokoukseen täydellisesti. Valitettavasti se kuvaa mielestäni myös hyvin tämän hetken maailmaa. Minä, minä, minä   Hyvinä aikoina on ”varaa” riidellä vängätä vastaan   kuka on oikeassa kuka väärässä   kuka on syyllinen kenen on vika   kuka keksi ensin kuka sanoi ensin   kuka kuuntelee kukaan ei kuuntele   kuka kuulee kuka kuulee väärin väärin haluaa ymmärtää   ihmekös tuo kun aina väärin päättävät aina väärin tekevät   itse olisin oikein tehnyt!  -Tuure Westinen Kenen oli lelu? Kuka leikki sillä ensin? (Kuva: Pxhere)   Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, mutta viime vuosina moni on varmasti pannut merkille, miten kansanedustajien, kunnanvaltuutettujen ja muiden poliitikkojen käytös on muuttunut. Yhä useammin nähdään tilanteita, joissa populistiset väitteet ja henkilökohtaiset hyök...

Poliitikko – millaista kulttuuria haluat rakentaa tuleville sukupolville?

Millainen ihminen löytyy poliitikon takaa? Tämä kysymys ei vanhene vaalien jälkeen. Se ei liity pelkästään puolueisiin, titteleihin tai valittuihin paikkoihin. Se liittyy siihen, millaista ihmisyyttä me haluamme päätöksentekoon ja millaisia arvoja tuemme sanoillamme ja teoillamme.     Löytyykö sieltä utelias ja muita kunnioittavasti kohteleva ihminen, vai onko tavoitteena muiden epäonni ja vahingoittaminen? Kykeneekö poliitikko kompromisseihin vai uskooko hän omaan oikeassa olemiseen niin vahvasti, että on valmis käyttämään puolitotuuksia näyttääkseen itse urhealta? Rakentaako poliitikko omaa asemaansa muiden epäonnella, dramatisoimalla ja lietsomalla epäluuloa?     Hiitolanjoen ennallistaminen on yksi hienoimmista muistutuksista siitä, mitä voi tapahtua silloin kun kaikki vetävät yhtä köyttä samaan suuntaan. Minä uskon siihen, että politiikka voi olla yhteistyön, kuuntelemisen ja rakentamisen väline. Minä uskon, että jokainen voi valita haluaako olla ratkaisi ja...

Tekniset vaaliliitot - ovatko äänestäjät vain pelinappuloita?

Vaalit ovat demokratian ytimessä. Vaalit ovat hetki, jolloin kansalaiset pääsevät käyttämään valtaansa. Jokainen ääni on luottamuksen osoitus, ei vain ehdokkaalle, vaan myös sille arvopohjalle jota ehdokas ja hänen puolueensa edustaa. Äänestäjä antaa äänensä sille ehdokkaalle ja puolueelle, joka hänen mielestään edustaa parhaiten hänen arvojaan, näkemyksiään ja toiveitaan tulevaisuudesta.  Mutta mitä tapahtuu, kun vaalien jälkeen kulisseissa solmitaan niin sanottuja teknisiä vaaliliittoja - ilman yhteistä poliittista ohjelmaa, ilman aitoa yhteistyön tahtoa, mutta yhdellä selkeällä päämäärällä: vallan maksimointi?  Mielestäni tekniset vaaliliitot eivät kunnioita äänestäjien tahtoa. Ne ovat vain vallan jakamista kabineteissa ja pahimmillaan ne vääristävät vaalituloksen. On eri asia tehdä yhteistyötä vaalien jälkeen arvojen ja ohjelmien pohjalta - sehän on osa demokratiaa. Mutta tekniset vaaliliitot tehdään usein ilman mitään poliittista yhteyttä, vain siksi että voidaan saavutta...