Josefina Nissilä SDP

Ensihoidon, pelastuslaitoksen ja sopimuspalokuntien valmiutta ei voi heikentää samaan aikaan, kun varautumisesta puhutaan Suomessa käydään tällä hetkellä vilkasta keskustelua varautumisesta, kriisinsietokyvystä ja kokonaisturvallisuudesta. Puheissa korostuvat poikkeusolot, häiriötilanteet ja se, miten yhteiskunta toimii silloin, kun kaikki ei mene suunnitellusti. Juuri siksi on äärimmäisen huolestuttavaa, että samaan aikaan eri hyvinvointialueilla tehdään päätöksiä, jotka heikentävät ensihoidon valmiutta sekä myös pelastuslaitosten ja sopimuspalokuntien toimintakykyä ja määrää. Eihän varautuminen jää nyt vain puheiden tasolle?   Pelastustoimen valmius on merkittävä osa Suomen kokonaisturvallisuutta. Etelä-Karjalassa huoli ensihoidon ja pelastustoimen valmiudesta on herännyt. Ensihoidon ja pelastustoimen on kyettävä toimimaan paitsi arjessa, myös poikkeusoloissa. Tämä ei ole irrallinen kysymys, vaan osa laajempaa kokonaisuutta, jossa ensihoito, pelastuslaitos ja sopimuspalokun...

  Arvoisat juhlavieraat, t änään me juhlimme Suomen itsenäisyyttä. Se on päivä, jolloin pysähdymme miettimään, millainen maa Suomi on ollut, millainen se on nyt ja millaisena me haluamme sen tulevaisuudessa nähdä. Kun valmistelin tätä puhetta, kysyin eri-ikäisiltä lapsilta, mitä heille tulee mieleen sanasta Suomi. Sain vastauksia vähän nuoremmilta lapsilta kuin te, ja heidän ajatuksensa olivat ihania, suoria ja lapsen tavalla viisaita.   He sanoivat esimerkiksi luonto. He kertoivat kauniista järvistä, Lapin maisemista, kalastuksesta, retkeilystä ja metsästämisestä.   Luonto on meille suomalaisille sydämen asia — paikka, jossa saa hengittää, rauhoittua ja olla oma itsensä.   Toiset lapset sanoivat turvallisuus. He kuvasivat, että Suomessa on hyvä olla, että täällä on puhdasta ja rauhallista. Se on asia, jota ei kaikkialla maailmassa ole, ja siksi se on valtava lahja.   He mainitsivat myös metsät, Näsinneulan ja autot — pieniä, arkisia asioita, jotka...

  Hyvät rautjärveläiset, arvoisat juhlavieraat, tänään me kokoonnumme yhteen juhlimaan Suomen itsenäisyyttä — maamme tärkeintä juhlapäivää. Täällä kirkossa, hiljaisuuden ja arvokkuuden keskellä, on hyvä pysähtyä sen äärelle, mitä itsenäisyys meille merkitsee.   Eilen sain olla puhumassa Rautjärven 6.-luokkalaisten itsenäisyyspäivän juhlassa. Kerroin heille ajatuksia, joita olin kerännyt eri-ikäisiltä lapsilta siitä, mitä sana Suomi heille merkitsee. Nuo lasten vastaukset olivat ihania ja osuvia: luonto, järvet, metsät, puhtaus, turvallisuus ja Suomen lippu. Pienet, mutta merkitykselliset sanat.   Kun lapsi sanoo, että Suomessa on hyvä ja turvallinen olla, se on viesti meille aikuisille: olemme onnistuneet rakentamaan maan, jossa lapsen mieli saa levätä ja jossa arki on turvattua. Se on suuri kiitos heiltä, jotka ovat eläneet ennen meitä — ja myös muistutus siitä, että vastuu jatkuu meillä.   Itsenäisyyspäivänä meidän on hyvä muistaa menneitä sukupolvi...

  Hyvinvointialueet eivät toimineet täydellisellä rahoitusmallilla ensimmäisestä päivästä lähtien. Kaikki tiesivät sen. Jo hyvinvointialueiden suunnittelu- ja käynnistysvaiheessa asiantuntijat varoittivat, että rahoitusmalli on alimitoitettu ja että lopulta lasku tulee hoitohenkilöstölle, asiakkaille ja potilaille. Sen sijaan, että rahoitusmallia olisi tarkasteltu nopeasti uudelleen, päätettiin odottaa ja katsoa, mitä tapahtuu. Nyt me näemme, mitä tapahtuu. Näemme sen Etelä-Karjalassa, näemme sen Lapissa, näemme sen ympäri Suomea. Hoitajia irtisanotaan tilanteessa, jossa heistä on jo valmiiksi huutava pula. Perheiden, ikäihmisten, lasten ja sairastavien palvelut kapenevat. Turvallisuus horjuu — ei hoitohenkilöstön ja pelastajien takia, vaan siksi, ettei heitä ole enää riittävästi. Hallitus olisi voinut puuttua. Olisi pitänyt puuttua. On edelleen mahdollista puuttua — mutta aika ei ole meidän puolellamme. Tämä järjettömyys tulee pysäyttää nyt heti, aikaa ei ole enää odottaa. ...