Siirry pääsisältöön

Itsenäisyyspäivän puhe 6.12.2025, Simpeleen kirkko

 

Hyvät rautjärveläiset, arvoisat juhlavieraat,


tänään me kokoonnumme yhteen juhlimaan Suomen itsenäisyyttä — maamme tärkeintä juhlapäivää. Täällä kirkossa, hiljaisuuden ja arvokkuuden keskellä, on hyvä pysähtyä sen äärelle, mitä itsenäisyys meille merkitsee.

 

Eilen sain olla puhumassa Rautjärven 6.-luokkalaisten itsenäisyyspäivän juhlassa. Kerroin heille ajatuksia, joita olin kerännyt eri-ikäisiltä lapsilta siitä, mitä sana Suomi heille merkitsee. Nuo lasten vastaukset olivat ihania ja osuvia: luonto, järvet, metsät, puhtaus, turvallisuus ja Suomen lippu. Pienet, mutta merkitykselliset sanat.

 

Kun lapsi sanoo, että Suomessa on hyvä ja turvallinen olla, se on viesti meille aikuisille: olemme onnistuneet rakentamaan maan, jossa lapsen mieli saa levätä ja jossa arki on turvattua. Se on suuri kiitos heiltä, jotka ovat eläneet ennen meitä — ja myös muistutus siitä, että vastuu jatkuu meillä.

 

Itsenäisyyspäivänä meidän on hyvä muistaa menneitä sukupolvia. Heitä, jotka joutuivat puolustamaan kotimaatamme ja vapauttamme kovin uhrauksin. Heitä, jotka rakensivat sodan jälkeen Suomen uudelleen, uskoen tulevaan, vaikka ympärillä oli puutetta ja surua.

 

Meidän kiitollisuutemme heille on syvä. Heidän rohkeutensa ja sitkeytensä ansiosta elämme tänään maassa, jossa voimme olla vapaita, opiskella, kasvattaa lapsiamme ja tehdä työtä rauhassa.

 

Tänään itsenäisyys näkyy täällä Rautjärvelläkin — meidän omassa arjessamme. Meillä on vahva yhteisö, jossa naapurit tuntevat toisensa, jossa luonto alkaa kotiovelta ja jossa toisista välitetään. Tämä on paikka, jossa lapsi voi sanoa, että täällä on hyvä olla. Ja se on arvokkaampaa kuin mikään muu.

 

Kun katsomme tulevaisuuteen, näemme, että Suomi ja Rautjärvi elävät muutoksen keskellä. Mutta samalla meillä on kaikki mahdollisuudet rakentaa tulevaa viisaasti. Tulevaisuus ei kuulu vain nuorille, vaan jokaiselle meistä — jokainen rautjärveläinen voi olla osa sitä, että tämä kunta pysyy elinvoimaisena, lämminhenkisenä ja turvallisena myös tuleville sukupolville.


Ja ehkä kaikkein tärkein viesti, jonka haluan tänään tuoda, on tämä: 

Toivo ei synny itsestään. Toivo syntyy teoista.

 

Toivoa syntyy siitä, että katsomme toisiamme lempeästi, toimimme yhdessä, autamme, kuuntelemme ja pidämme huolta yhteisestä kodistamme — Suomesta ja Rautjärvestä.

Lopuksi haluan palata vielä siihen, mitä lapset minulle sanoivat. Heidän mielessään Suomi on metsä, järvi, turvallinen olo ja sinivalkoinen lippu. Meidän tehtävämme on huolehtia, että nämä sanat pitävät paikkansa myös huomenna — ja vielä pitkään sen jälkeen, kun me olemme tehneet oman osamme.

 

Rakkaat ihmiset, toivotan teille jokaiselle rauhallista, arvokasta ja toiveikasta itsenäisyyspäivää. Pidetään yhdessä huolta tästä maasta ja toisistamme.


Hyvää itsenäisyyspäivää omasta ja Rautjärven kunnan puolesta.



Laskimme Rautjärven kunnan ja Ruokolahden Seurakunnan yhteisen seppeleen sankarivainajien muistoksi tilaisuuden päätteeksi Ruokolahden kirkkovaltuuston puheenjohtaja Antti Rasimuksen kanssa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Minä, minä, minä

Rautjärven kunnanvaltuustossa 7.1.2025 kuultiin kunnallisneuvos Tuure Westisen kirjoittama runo, jonka nimi on Minä, minä, minä. Runo istui tuohon kokoukseen täydellisesti. Valitettavasti se kuvaa mielestäni myös hyvin tämän hetken maailmaa. Minä, minä, minä   Hyvinä aikoina on ”varaa” riidellä vängätä vastaan   kuka on oikeassa kuka väärässä   kuka on syyllinen kenen on vika   kuka keksi ensin kuka sanoi ensin   kuka kuuntelee kukaan ei kuuntele   kuka kuulee kuka kuulee väärin väärin haluaa ymmärtää   ihmekös tuo kun aina väärin päättävät aina väärin tekevät   itse olisin oikein tehnyt!  -Tuure Westinen Kenen oli lelu? Kuka leikki sillä ensin? (Kuva: Pxhere)   Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, mutta viime vuosina moni on varmasti pannut merkille, miten kansanedustajien, kunnanvaltuutettujen ja muiden poliitikkojen käytös on muuttunut. Yhä useammin nähdään tilanteita, joissa populistiset väitteet ja henkilökohtaiset hyök...

Kuka voisi kellot seisauttaa ja tämän järjettömyyden pysäyttää?

  Hyvinvointialueet eivät toimineet täydellisellä rahoitusmallilla ensimmäisestä päivästä lähtien. Kaikki tiesivät sen. Jo hyvinvointialueiden suunnittelu- ja käynnistysvaiheessa asiantuntijat varoittivat, että rahoitusmalli on alimitoitettu ja että lopulta lasku tulee hoitohenkilöstölle, asiakkaille ja potilaille. Sen sijaan, että rahoitusmallia olisi tarkasteltu nopeasti uudelleen, päätettiin odottaa ja katsoa, mitä tapahtuu. Nyt me näemme, mitä tapahtuu. Näemme sen Etelä-Karjalassa, näemme sen Lapissa, näemme sen ympäri Suomea. Hoitajia irtisanotaan tilanteessa, jossa heistä on jo valmiiksi huutava pula. Perheiden, ikäihmisten, lasten ja sairastavien palvelut kapenevat. Turvallisuus horjuu — ei hoitohenkilöstön ja pelastajien takia, vaan siksi, ettei heitä ole enää riittävästi. Hallitus olisi voinut puuttua. Olisi pitänyt puuttua. On edelleen mahdollista puuttua — mutta aika ei ole meidän puolellamme. Tämä järjettömyys tulee pysäyttää nyt heti, aikaa ei ole enää odottaa. ...

Poliitikko – millaista kulttuuria haluat rakentaa tuleville sukupolville?

Millainen ihminen löytyy poliitikon takaa? Tämä kysymys ei vanhene vaalien jälkeen. Se ei liity pelkästään puolueisiin, titteleihin tai valittuihin paikkoihin. Se liittyy siihen, millaista ihmisyyttä me haluamme päätöksentekoon ja millaisia arvoja tuemme sanoillamme ja teoillamme.     Löytyykö sieltä utelias ja muita kunnioittavasti kohteleva ihminen, vai onko tavoitteena muiden epäonni ja vahingoittaminen? Kykeneekö poliitikko kompromisseihin vai uskooko hän omaan oikeassa olemiseen niin vahvasti, että on valmis käyttämään puolitotuuksia näyttääkseen itse urhealta? Rakentaako poliitikko omaa asemaansa muiden epäonnella, dramatisoimalla ja lietsomalla epäluuloa?     Hiitolanjoen ennallistaminen on yksi hienoimmista muistutuksista siitä, mitä voi tapahtua silloin kun kaikki vetävät yhtä köyttä samaan suuntaan. Minä uskon siihen, että politiikka voi olla yhteistyön, kuuntelemisen ja rakentamisen väline. Minä uskon, että jokainen voi valita haluaako olla ratkaisi ja...